top of page

Retkivinkkejä luonnon helmaan

Oivallusvaaran asiantuntijat kertovat tässä blogikirjoituksessaan omista mielipaikoistaan, luontopaikoista, joissa he mielellään rentoutuvat ja paikoista, joista he saavat energiaa.

Mikä on sinun mielipaikkasi luonnossa?


Kesäisillä metsäautoteillä voi kulkea vaikka paljain jaloin. Kuva: Eerika Korhonen, Oivallusvaara

Ekuddenin luontopolku, Porvoo, Itä-Uusimaa

Ekuddenin luontopolusta kertoo Oivallusvaaran luonto-opas Auli Soinio:

"Mielipaikkani on Ekuddenin luontopolku, joka sijaitsee Stensbölen luonnonsuojelualueella Porvoossa. Käyn Ekuddenissa sen ainutlaatuisen jalopuulehdon vuoksi, mutta samalla huomaan miettiväni aina, miten alue kytkeytyy läheisen Stensbölen kartanon historiaan. Ekudden on Suomen itäisimpiä tammimetsiä, ja tunnen tietynlaista ylpeyttä siitä, että kotikaupungissani on tällainen erikoisuus.

Pidän tavattomasti lehdoista ja ilahdun niiden vehreydestä. Tässä tulee luultavasti esiin minusta se puoli, joka kaipaa jonnekin etelämmäs. Ekuddenin lehdossa kasvaa jykeviä, ikiaikaisia metsätammia ja -lehmuksia, ja tuntuu, ettei ihminen ole niitä koskaan häirinnyt. Mahtavien tammien laajalle ulottuva lehvästö muodostaa alueelle vihreän katon. Sen läpi valo siivilöityy kauniisti ja saa aikaan lumotun tunnelman. Keväällä ja alkukesästä tuo vaaleanvihreä valo on aivan häikäisevä ja lintujen laulu suorastaan huumaavaa. Lehto tuntuu olevan oma maailmansa irrallaan muusta ympäristöstä. Kulkija voi jäädä hetkeksi tuohon maailmaan ja jättää häiritsevät asiat ulkopuolelle.

Keväisen vehreyden lisäksi Ekudden on kaunis myös alkutalvesta, juuri siihen aikaan, kun on jo pakkasta, mutta ei vielä lunta. Kauneimmillaan Ekudden on mielestäni laskevan auringon aikaan. Silloin rantakalliolta avautuva näkymä on hyvin kaunis ja rauhoittava. Arvokkaimpia muistoja minulla on Ekuddenista, kun olen käynyt siellä poikani tai koirieni kanssa."


Ekuddenin rantakalliolla. Kuva: Auli Soinio.

Gammelbackan kartanonmetsä, Porvoo, Itä-Uusimaa

Seuraavaksi Oivallusvaaran biofilisen suunnittelun asiantuntija ja sisustusarkkitethti Tia Hämäläinen esittelee oman mielipaikkansa:

"Porvoossa yksi lempipaikoistani on Gammelbackan lähiön kupeessa sijaitseva iso metsä. 1970-luvulla poroksi palaneen kartanon entisen puutarhan kaiut tekevät paikasta hieman salaperäisen ja jännittävän. Puiston ja metsän historia laittaa mielikuvituksen liikkeelle.

Metsässä voi kulkea hyvin hoidettuja polkuja pitkin tai samoilla sinne tänne omia reittejään. Usein päädyn Tornbergetille - Tornivuorelle - josta on upea näköala ulapalle, yli Hamarin vanhan kylämiljöön. Korkealla kalliolla on hyvä hengitellä ja rauhoittua, syödä ehkä eväät.

Vierailen metsässä usein yksin, päähänpistona kauppareissun yhteydessä tai varta vasten sinne lähtien. Joskus vien Porvooseen tulleen ystävän ihailemaan metsää ja samalla pääsen kertomaan paikan mielenkiintoisesta historiasta.

Moni ei varmaan tiedä, että alueella kulkee Porvoon kaupungin virtuaalinen luontopolku, jonka avulla voi tehdä erilaisia harjoitteita ja samalla kuulla Gammelbackan kartanon ajan tapahtumista."


Tornberget eli Tornivuori Gammelbackan kartanonmetsässä. Kuva: Tia Hämäläinen.

Linkki Gammelbackan virtuaaliselle luontopolulle.

Kartanonmetsä, Mäntsälä, Keski-Uusimaa

Oivallusvaaran toimintaterapeutti Maria Levantin-Kuusilehto kertoo näin omasta mielipaikastaan:

"Kartanonmetsä on Mäntsälän keskusta-alueella sijaitseva metsä, missä ulkoillaan ahkerasti. Metsässä on vanhoja polkuja, joita pitkin kulkemalla pääsee näkemään eri-ikäistä metsää, suota ja korkean Pirunkallion. Muita vastaavia metsiä ei lähialueilta löydy, joten tämä on korvaamaton ulkoilu- ja lähimetsä alueen asukkaille. Siellä voi tuntea olevansa kuin kauempanakin erämaassa, vaikka ollaan ihan lähellä keskustan palveluja. Itse käyn metsässä viikottain milloin kenenkin kanssa. Usein viritän riippumaton ja makaan kuuntelemassa metsän ääniä ja seurailen sen rauhoittavaa elämänmenoa. On tärkeää, että kaikilla olisi kotinsa lähellä metsää, minne mennä, sillä lähimetsään pääsy ei vaadi kummoisia järjestelyjä ja ponnistuksia, kuten kauempiin luontokohteisiin lähteminen. Sitä paitsi mitä lähempänä metsää asuu, sen useammin sinne tulee lähdettyä ja sitä enemmän sieltä saa hyvinvointihyötyjä."


"Viritän usein metsään riippumaton ja kuuntelen sieltä luonnonääniä." Kuva: Maria Levantin-Kuusilehto.

Mielipaikka hevosen selässä

Fysioterapeutti Lola Ottosson kuvailee mielipaikkaansa seuraavanlaisesti:

"Elvyttävimmät kokemukset koen tällä hetkellä hevosen selässä. Mieluiten ratsastan metsässä polkuja pitkin, siellä ne syvimmät kokemukset saavutan, koska siellä olen vain minä ja hevonen. Mutta yhtä lailla olen yhteydessä hevoseen kävellessämme pikkuteilläkin. Juuri yhteys toisen lajiin yksilöön on the juttu! Pääsen keskimäärin kerran viikossa tähän mielipaikkaani, mahdollisuuksien mukaan useamminkin. Nautin suuresti touhutessani yksin hevosten kanssa omaan ja hevosten tahtiin. Seuran kanssa on toki myös ajoittain mukavaa lähteä maastoilemaan. Parhaiten laskevat kierrokset kun saan vain olla rauhassa hevosen kanssa ajan kanssa."


"Koen elvyttävimmät kokemukset tällä hetkellä hevosen selästä käsin." Kuva: Lola Ottosson.

Rouskunhiekka, Älänne, Rautavaara, Pohjois-Savo

Oivallusvaaran lääkärin Janne Tuovilan mielipaikka löytyy järven ääreltä:

"Rouskun alue Älänne-järven rannalla Rautavaaralla on satumaisen kaunis. Hiekkaharjut halkovat kirkasvetistä järveä. Luonnon muovaamia hiekkarantoja löytyy pitkinä ja lyhyinä rantuina järven rannoilta. Lämpimänä kesäpäivänä Rouskulle voi mennä uimaan ja nauttimaan auringosta, mutta myös muina vuodenaikoina voi ihastella suojellun metsän kauneutta. Käymme Rouskulla ainakin kerran kesässä koko perheen voimin.

Erityisen paikasta minulle tekee sen maagisuus; ilman, maan ja veden sopusointu."


Rouskun alueen rannoilla on tilaa omille ajatuksille. Kuva: Eerika Korhonen

Kipari, Rautavaara, Pohjois-Savo

Toimintaterapeutti Eerika Korhosen mielipaikka sijaitsee korkealla vaaran päällä:

"Minulla on monta mielipaikkaa. Yksi suosikeistani sijaitsee Kiparilla, Rautavaaralla Pohjois-Savossa. Osa Kiparin päälle kulkevasta reitistä kulkee vanhan luonnonkelkkaradan pohjalla ja alueelle on perustettu hiljattain luonnonsuojelualue. Lapsena laskin mäessä samaisessa lumilaudalla. Kiipesin ylös laudan kanssa, sillä hissejä ei ollut. Olenkin aina nauttinut siitä, että ylös pääsemisessä on nähtävä vaivaa ja sen jälkeen voi nauttia maisemista. Se antaa myös mahdollisuuden valita oman polun eikä kulkea valmiiksi tehtyjä uria.


Mielipaikan Kiparista tekee se, että voin nähdä vaaran päältä moneen suuntaan, tutkailla maanmuotoja kuin olisin yläilmoissa, korkealla katolla. Näen sieltä monta monta minulle tuttua ja merkityksellistä paikkaa kuten tätieni kesämökit Keyritty-järven rannalla ja Pisa-vuoren sekä Vuokatinvaarat ja Nilsiän Tahkon rinteet. Pääsen tutkailemaan näitä näköaloja vanhojen tykkilumen muotoileminen käppyrämäntyjen katveesta kallioilta tai sitten voin kiivetä vieläkin ylemmäs korkeaan näkötorniin. Mitä korkeammalla olen, sen raikkaammalta ympärillä puhaltava ilma tuntuu. Samalla myös omat ajatukset tuntuvat selvemmiltä. Tunnen eläväni ja olevani yhteydessä luontoon. Kiparilla luontoyhteyteen pääsemisessä auttaa myös se, että Kiparille päästäkseen on tehtävä hieman ponnisteluja, enkä pääse sinne päivittäin. Kilometrin pituinen reitti ylös mäelle tuottaa töitä ja on palkinto päästä ylös ihailemaan maisemia. Hiki virtaa usein huipulla. Koko paikka on inspiroinut minua niin paljon, että olen käyttänyt Kiparilta ottamiani valokuvia kertomaan Oivallusvaaran tarinasta."


Näkymät Kiparilta yli järven Vuokattivaaran suuntaan. Kuva: Minttu Tuovila

Tutustu Oivallusvaaran ammattilaisiin ja heidän tarjoamiin palveluihin internet-sivuillamme.

142 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page